keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Tilannepäivitystä

Tänään käytiin muksujen kanssa aamun ulkoiluhetkellä tarkistamassa, mitä raksalla on tapahtunut. Ollaanhan tässä jo sisällä tarpeeksi oltukin lauantaista lähtien, kun tytölle nousi kova kuume. Mutta niin se talo vaan sieltä nousee! Ja taas voin todeta, ettei nämä Suomen talvikelit mitään mahtavia ole ulkona työskentelylle. Mittari ei miinusta paljoa näytä, mutta kamala viima ja jäätävä tihkusade siellä oli. Pisteet miehille siis. Ei olisi itsestä tuohon, kun tällainen vilukissa on.





Ikkunoiden paikkoja alettiin tänään mittailemaan eli seuraavassa varvissa näkyy jo niidenkin paikat. Maltan tuskin odottaa, että saadaan itse ikkunat paikoilleen! Vielä siihen tosin matkaa on.  
                                                 
  



Hirsikehikkohan veistetään siis tasakertaan asti, jonka jälkeen hirret numeroidaan ja puretaan paketteihin sekä suojataan. Tämän ylimmäinen varvi jätetään alimmaiseksi, jonka jälkeen jatketaan veistämistä ja tehdään yläkerta valmiiksi. Sitten aikanaan hirret kasataan pohjien päälle ja samalla asennetaan eristeet hirsien väliin, mikä kuulemma on sitten minun hommaani.





Tyttö se nukkui taas tyytyväisenä vaunuissa, vaikka moottorisahat lauloivat kovaan ääneen. Poika sen sijaan yritti isänsä mukana kovasti tehdä hommia, mutta luulenpa, että meistä oli vaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Silti siellä on aina yhtä mukava käydä tarkistamassa, kuinka unelma on koko ajan lähempänä ja lähempänä!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

23. tammikuuta



Aamulla pakkasin pienemmän muksun lämpimästi vaunuihin nukkumaan ja isompi sai hypätä pulkan kyytiin. Suuntasimme siis raksalle. Siellä miehet olivat jo täydessä työn touhussa. Annetaan kuvien puhua puolestaan :)




Makuuhuoneita.





Keittiötä & olohuonetta.


Kaverukset.

Näin se talo etenee. Raikkaassa kelissä saivat miehet ainakin tänään työskennellä. Me sen sijaan suuntasimme sisälle lämpöön ja jätimme hommat niille, jotka ne taitavat!




tiistai 22. tammikuuta 2013

1½ fooninkinen piharati...



... eli meidän tuleva varasto, pannuhuone, autotalli
ja -katos näin yksinkertaisemmin :) Kuten mainitsinkin halusimme saada tämän rakennuksen valmiiksi ennen taloa, ettei se olisi jäänyt vaan vaiheeseen kuten monesti tahtoo tallin kohdalla käydä. Hyvin kuitenkin onnistuimme ja nyt se on pientä viimeistelyä vaille valmis.

Kattomateriaaliksi valitsimme tiilen ja väriksi tiilenpunaisen. Erittäin tyytyväinen olen värivalintaan, vaikka silloin taloa suunnitellessamme taisinkin möläyttää, ettei ikinä punaista kattoa saati sitten taloa. Ikinä ei siis pidä sanoa ei ikinä. Tässä se tuli taas kerran todistettua. Seinät sen sijaan maalasimme punamultamaalilla. Rakennuksen ovet mieheni teki itse taitavin kätösin ja minä maalasin ne värillä okrankeltainen.

Tammikuu 2013


Tallia tehdessämme mieheni serkku ehdotti, että laittaisimme vellikellon katolle ja sehän sinne tuli! Kello tosin vielä puuttuu, mutta kaikki ajallaan :)


Vellikello ilman kelloa.


Koko rakennus tammikuussa 2013

Tässä vaiheessa olemme siis nyt. Toki pientä viimeistelyä se vielä vaatii, mutta nekin hoituvat, kun ilmat taas lämpenevät. Heti kun talo on valmis, kajahtaa vellikello ensimmäistä kertaa!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Mistä kaikki alkoi..

Hieman kertausta kuvien kera mistä ollaan lähdetty ja mihin tultu tähän mennessä.


Vuonna 2010 ostimme tontin, joka sijaitsee joen varrella.

Elokuussa 2011 alkoi tien kaivuu.

Kun tie oli tehty, pidimme hieman taukoa näistä hommista. Tässä välissä tarkoituksena oli myydä silloinen omakotitalo, jossa asuimme. Joulukuussa 2011 kirjoitimme sitten talosta kaupat ja muutimme väliaikaisesti asumaan mieheni lapsuuden kotiin.


Keväällä 2012 alkoi autotallin ja talon pohjien kaivuu.

Vesiputkien ja lämpökanaalien asennusta.


Kesäkuussa 2012 pohjat olivat valuuta varten valmiita. Heinäkuussa pidimme hetken tauon, kun perheeseemme syntyi uusi tulokas. Sitten jatkettiin valuuhommilla.



Kun valuuhommat olivat valmiita, aloimme odottamaan puita saapuvaksi. Tässä välissä tehtiin autotalli, koska halusimme sen ennen taloa valmiiksi. Se sopi aikatauluun varsin hyvin ja talli on nyt valmis. Siitä kuitenkin oma postaus myöhemmin.


Hirsikehikkoa on nyt siis alettu tekemään ja se veistetään mieheni suvun voimin. Joukkoon kuuluvat mieheni ja hänen serkkunsa, joilla tämä kyseinen rakennusfirma on. Mukana rakentamassa on myös mieheni setä, joka antaa oppia näille kahdelle, jotta tulee priimaa jälkeä. Setähän on oppinsa saanut omalta isältään eli mieheni papalta. Näin ne rakennustaidot siirtyvät sukupolvelta toiselle :) Vielä yksi serkku mahtuu touhuun mukaan, joten kyllä kelpaa.

Laitoinpa sivun reunaan linkin, jonka kautta pääsee rakennusfirman sivuille. Siellä voi ihailla mieheni serkun pohjalaistaloa, jonka hän on itse tehnyt ja samaa kaavaa mekin tulemme noudattamaan.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Kohti unelmaa



Olemme mieheni kanssa entistä lähempänä haavettamme omasta kodista. Pitkään etsimme talomallia, joka olisi miellyttänyt molempia. Mahdottomalta tehtävältä se tuntui, kunnes mieheni ja hänen serkkunsa alkoivat rakentaa perinteisiä pohjalaistaloja. Silloin jokin loksahti paikoilleen. Ehkä ei aivan heti minulla, mutta toisella puoliskolla ainakin. Pikku hiljaa minäkin aloin lämmetä ajatukselle omasta pohjalaistalosta. Kyllä, sellaisen me rakentaisimme!

Talopohjan suunnittelu vaati hieman aikaa, mutta lopulta löysimme yhteisen sävelen ja kumpikin oli tyytyväinen lopputulokseen. Viime keväänä aloitimme sitten pohjien kaivamisen. Koska monitaitoisen miehen kerran omistan, kaivoi hän pohjat itse. Autotalli oli ensimmäinen projektimme ennen varsinaista taloa. Heinäkuussa kuitenkin tontin hommat jäivät hetkeksi, kun perheemme kasvoi suloisella tyttövauvalla. Arjen hieman tasaannuttua, oli hommat taas täydessä vauhdissa. Itse olen lähinnä keskittynyt hoitamaan lapsiamme kotona. Onni kuitenkin, että tämän hetkinen kotimme, mieheni lapsuuden koti, on tulevan kotimme vieressä. Siitä onkin ollut helppo rullata rattailla raksahommiin tytön nukkuessa ja poika on touhunnut meidän mukana.

Tänään tammikuun 18. päivänä veistettiin talomme ensimmäiset hirret. Tätä päivää olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa ja nyt se on täällä. Tästä se siis alkaa. Olemme askelta lähempänä unelmaamme ja tämän blogin tarkoituksena onkin seurata sitä. Tervetuloa mukaan siis!