Kuulumisia

Aika rikkoa blogin hiljaisuus taas hetkeksi...
Niin on vain tämä puoli hieman jäänyt heitteille, kun tuo iki-ihana rakennusaika päättyi. Tulen varmasti tänne aina silloin tällöin juttuja päivittämään, mutta en ehkä kuitenkaan enää niin usein. Onkin todella kiva, että viestejä tänne jätetään edelleenkin, vaikka postauksia ei ihan joka viikko tai kuukausi tulekaan! Ja edelleen niitä saa tänne jättääkin :) Rakennusblogina tämän haluan pitää, sillä en koe omaksi jutukseni jakaa sen enempää meidän tylsästä elämästä täällä :D Ahkerasti kuitenkin seurailen muiden blogeja ja yritän kovasti aina silloin tällöin merkkejäkin siitä jättää.
Mutta itse asiaan siis... Jotain täällä punaisessa talossa on vajaan kahden kuukauden aikana tapahtunut:

Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, olemme saaneet nurmikon! Jee! Hyvästi siis rapa.

Piharadin puoleiseen päätyyn olemme saaneet uuden pienen rakennuksen, puuladon. Mies sen serkkunsa kanssa rakensi ja meidän pihaan se sitten tiensä löysi. Vielä muutama juttu ladosta uupuu, kuten esimerkiksi ovi.. 

Ikkunoiden koristeiden maalauksen okrankeltaisella aloitin vihdoin ja viimein. Puolet vasta tehty, sillä se vaatii erittäin vakaata kättä sekä mieluiten sitä omaa rauhaa. Voin kertoa, ettei ole mikään helppo yhdistelmä maalaus ja vilkkaat lapset siinä sivussa. Siitä muistona piharadin yhden oven valkoiset karmit saivat okrankeltaisen piirroksen nuoremman lapsen toimesta. Tässä ehkä suurin syy, miksi maalaus "hieman" jäänyt :)

Etupihalle ulko-oven eteen laitoimme miehen kanssa kesällä pihakivetyksen. 

Piharati se nököttää melkein samanlaisena kuin viimeksi eli vielä pientä viimeistelyä vaikka sekin. Autokatoksen perälle on kuitenkin ilmestynyt yksi tolppa lisää ja jossain vaiheessa sinne pitäisi rakentaa se liukuovi. Näitä "viimeistelyjä vailla olevia asioita" on siis melkolailla, mutta eipä meillä mikään kiirus tässä asuessa niitä ole toteuttaa :)

Viime viikolla aloitin uuden iltaprojektin. Saimme miehen isän mökiltä toissa kesänä vanhan kauniin sängyn. Tuolla autotallin välikatossa se oleili vielä viime viikolla, kunnes sanoin miehellä, että nyt on aika raahata se sieltä alas. Niinpä aloitin samantien possun värisen maalin irroittamisen. Alta paljastui kaunis vihreä sävy, josta en harmi kyllä kuvaa ennättänyt ottaa. Nyt olen kuitenkin maalannut sängyn kahteen kertaan valkoisella. Päädyissä on yksinkertaiset, mutta kauniit koristeet. Juuri minun makuun ja toivottavasti myös tytön, jolle tätä sänkyä kunnostan. Pitänee laittaa valmiista sängystä sitten kuvia, kun se tänne sisälle asti on tiensä löytänyt.

Tällaiset lyhyet kuulumiset siis meiltä täältä. Ihanaa syksyä kaikille ja palailen tänne taas, kun jotain postauksen arvoista tapahtuu :)